Sisäilma

TTK lainaus
Hyvän sisäilman tunnusmerkkeinä ovat oikea huonelämpötila, sopiva ilman kosteus, puhtaus ja raikkaus. Sisäilman laatuun vaikuttavat monet eri tekijät, tärkeimpinä kunnossa oleva rakennus sekä toimivat ilmanvaihto- ja lämmityslaitteet.

Huonon sisäilman aiheuttamat terveyshaitat ilmenevät erilaisina oireina ja sairauksina. Näitä ovat esimerkiksi hengitysteiden, silmien ja ihon ärsytys, päänsärky, väsymys, kuumeilu ja hengitystieinfektiot sekä pitkäaikaissairaudet, kuten astma. Terveyshaittojen lisäksi huono sisäilma aiheuttaa epäviihtyvyyttä.

Työpaikan sisäilman laatuun vaikuttavat ongelmat liittyvät rakenteiden kosteus- ja homevaurioihin, erilaisiin epäpuhtauslähteisiin, puutteellisesti toimivaan ilmanvaihtoon tai epätyydyttäviin lämpöoloihin.

Yleisimmät sisäilmahaitat ovat

• tunkkaisuus ja epämiellyttävät hajut
• ilman epäpuhtaudet, kuten pölyt, allergeenit, mikrobit ja kaasumaiset aineet
• veto ja puutteellinen ilmastointi
• liian korkea tai alhainen lämpötila
• ilman kuivuus tai liiallinen kosteus
• tunkkaisuus ja epämiellyttävät hajut

Tupakansavu

Tupakansavu on edelleen merkittävin sisäilmaston terveyshaitta. Tupakansavulle altistuminen lisää vaaraa sairastua syöpätauteihin sekä sydän- ja verenkiertoelimistön ja hengityselinten sairauksiin.

Tupakkalain tarkoituksena on, ettei kukaan altistu tupakansavulle vastoin tahtoaan. Tupakointi on kielletty työpaikan yhteisissä ja asiakkaille tarkoitetuissa tiloissa. Sisätiloissa saa polttaa, jos sitä varten on varattu erillinen tupakointitila, josta tupakan savu ei pääse kulkeutumaan muualle työpaikalla. Ravintolatoimintaa varten tupakoinnista on omia erityissääntöjä.

Pöly

Pöly on kiinteitä partikkeleita (halkaisija 1–100 mm, mikrometriä), jotka voivat leijua ilmassa. Pöly voi olla orgaanista tai epäorgaanista eli mineraalipölyä. Orgaanisia pölyjä ovat muun muassa paperipöly, puupöly, hilse- ja karvapöly sekä jauhopöly. Epäorgaanisia pölyjä ovat muun muassa kvartsipöly ja asbesti.

Pölyhiukkaset kulkeutuvat elimistöön pääasiassa hengityksen kautta. Pölyn hiukkaskoko määrää sen, kuinka pitkälle pöly kulkeutuu hengityselimistössä.

Pölyinen ilma voi aiheuttaa lievää epäviihtyvyyttä sekä lyhyt- ja pitkäaikaisia terveyshaittoja. Pöly voi aiheuttaa myös palo- ja räjähdysvaaran, jolloin työvälineiden ja -koneiden valintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Erilaisten pölyjen vaarallisuuteen vaikuttavat niiden kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet, hiukkasten koko ja muoto sekä altistumisaika.

Tavallisimmille työilman epäpuhtauksille, kuten orgaaniset ja epäorgaaniset pölyt tai kemialliset yhdisteet, on työhygieenisen ja työlääketieteellisen tietämyksen perusteella määritetty niin sanotut HTP-arvot eli haitalliseksi tunnetut pitoisuudet.

Kosteus

Ilman kosteudella tarkoitetaan ilman sisältämän vesihöyryn määrää. Ilmassa voi kussakin lämpötilassa olla tietty maksimimäärä vettä höyrynä.

Kosteuden vaihtelu vaikuttaa lämpötilan kokemiseen, hikoilun tehokkuuteen ja hengitykseen. Ilman kosteus saattaa siten aiheuttaa välillisesti terveydellistä haittaa vaikuttamalla esimerkiksi lämpöviihtyvyyteen, pölyn leviämiseen työpaikan ilmassa, bakteerien leviämiseen ja kasvuun sekä ihon ja limakalvojen kosteustasapainoon.

Kevyessä istumatyössä ja muissa kevyissä töissä, joissa lämmöntuotto on pientä, kosteus vaikuttaa vain vähäisesti lämpöviihtyvyyteen ja elimistön kuormitukseen. Työn raskauden kasvaessa kosteuden merkitys lisääntyy. Ilman suhteellisen suuri kosteus vaikeuttaa hien haihtumista ihon pinnalta ja haittaa lämmön luovutusta ympäristöön sekä johtaa työntekijän kuormittumiseen raskaassa työssä. Kosteudesta voi olla haittaa esimerkiksi kasvitarhoissa, pesuloissa, suurkeittiöissä sekä saunottajan työssä.

Ilman suhteellinen kosteus työskentelypaikoilla keskiraskaassa ja raskaassa työssä ei saisi ylittää 50 prosenttia, kun lämpötila on yli 25 °C. Miellyttävimpänä työilman suhteellisena kosteutena pidetään 30–70 prosenttia. Rakennusten homeongelmat aiheutuvat rakenteiden kostumisesta. Myös rakennusaikainen kosteus on saattanut jäädä rakenteiden sisään. Kosteus voi tunkeutua rakenteeseen vesikaton, ulkoseinien ja ikkunoiden vuodoista, perustuksista tai alapohjasta. Puutteellinen ilmanvaihto, kylmät sisäpinnat ja rakenteiden kylmäsillat voivat aiheuttaa sisäilman kosteuden tiivistymistä pinnoille.

Vesijohtojen tai viemäreiden vuodot ja veden roiskuminen sekä huono siivous lisäävät homeen kasvua. Hoitamattomat ilmastointi- ja ilmankostutuslaitteet voivat edistää homeen lisääntymistä.

Kosteusvauriota on syytä epäillä, jos maalit hilseilevät tai kupruilevat rakennuksen sisä- tai ulkopuolella tai pintojen värit muuttuvat, esimerkiksi parketti tummuu. Näkyvä homekasvu tai homeen eli maakellarin haju ovat selviä merkkejä kosteusvauriosta. Kosteusvaurion korjausta varten on ensin selvitettävä vaurion aiheuttaja ja laajuus.

Pitkäaikainen altistuminen homeelle voi lisätä keuhkojen toimintojen pysyvän heikentymisen vaaran, joten homeen torjunta työtiloissa on perusteltua. Suoranaisesti homepölylle altistavissa töissä, esimerkiksi sahoilla ja maataloudessa, on syytä käyttää asianmukaisia hengityksensuojaimia. Jo herkistyneelle tehokas suojain on välttämätön.

Veto

Veto johtuu huoneilmaa viileämpänä virtaavasta ilmasta. Vedon tuntemus kasvaa, kun ilman lämpötila laskee alle 20 C.Ilmastoiduissa tiloissa veto on ehkä yleisin valitusten aihe. Ilmastointilaitteiden aiheuttaman vedon syinä voivat olla, että sisään puhallettava ilma osuu huonetilassa työskenteleviin liian suurella nopeudella tai että ilman poistuminen on suurempi kuin sisään puhallettavan ilman määrä.

Vedon tunnetta aiheutuu myös esimerkiksi lattiarajan ja katon välisistä suurista lämpötilaeroista sekä seinien ja ikkunoiden kylmistä pinnoista. Vedon tunne syntyy sitä helpommin mitä kylmempiä pinnat ovat.

Ilmanvaihto

Ilmastoinnilla ymmärretään ilman kiertoa, jäähdytystä, kostutusta, lämmitystä, puhdistusta tai kuivausta. Ilmastoinnin tehtävänä on ylläpitää sisätiloissa ihmiselle terveellistä ilmastoa huolimatta ulkoisen sään ja sisätiloissa tapahtuvan toiminnan vaihteluista.

Työhuoneen tai muun suljetun työpaikan ilmanvaihdon tulee olla riittävän tehokas, ja se on järjestettävä tarkoituksenmukaisesti. Rakennuksen ilmanvaihto voidaan toteuttaa joko painovoimaisesti tai koneellisesti. Riittävä ilmanvaihto kaikkiin huonetiloihin saadaan nykyisissä tiiviissä rakennuksissa varmimmin koneellisella tulo- ja poistoilmanvaihdolla, johon on liitetty lämmön talteenotto ja tuloilman suodatus.

Huonon ilmanvaihdon vuoksi työntekijöiden vireystila laskee, ja epäpuhtauksien pitoisuus ilmassa saattaa nousta haitalliselle tasolle. Huonosti suunniteltu ilmanvaihtolaitteisto ja -kanavisto voivat levittää ilman epäpuhtauksia rakennuksessa. Ilmanvaihtolaitteisto saattaa myös aiheuttaa paloturvallisuusriskin, varsinkin, jos sitä ei puhdisteta säännöllisin väliajoin. Ilmanvaihtojärjestelmän venttiilit on puhdistettava ja suodattimet vaihdettava pari kertaa vuodessa. Kanavistot on puhdistettava vähintään kymmenen vuoden välein.

Sisäilmaongelmien selvittäminen

Sisäilmaongelmien selvittämisessä on ensimmäiseksi on tarkastettava rakennuksen ja sen laitteiden kunto ja toiminta. Tarkastettavia asioita ovat rakenteiden kosteustekninen kunto sekä sisä- että ulkopuolelta, ilmanvaihto- ja lämmityslaitteiden toiminta ja kunto, poistoilma- ja korvausilmavirtojen riittävyys, lämpöolot, haju-, pöly- ja muut epäpuhtauslähteet.

Muita tutkimuksia ja mittauksia kannattaa tehdä vasta, kun on varmistettu, että rakenteet ovat kunnossa, laitteet toimivat ja niitä käytetään ohjeiden mukaisesti.

Kosteus- ja homevaurioiden korjaustoimien määrittäminen vaatii aina rakennusteknistä asiantuntemusta ja kokemusta korjausrakentamisesta. Vastuu rakennusten kunnossapidosta ja korjaamisesta sekä vaurioiden syiden selvittämisestä on rakennuksen omistajalla. Työpaikkojen rakennusten kuntoa ja sisäilmaa koskevissa ongelmissa voi ottaa yhteyttä esimieheen, työsuojeluorganisaatioon tai työterveyshuoltoon.